Alkuvuoden aikana olen hämmästellen seurannut, miten lehdet, joiden olen luullut pitävän kiinni jonkinlaisesta laadusta, ovat liukuneet tavallisen skandaalilehdistön tasolle. Sekä juttuaiheissaan että juttujensa sisällössä ja faktojen tarkistamattomuudessa. Erityisesti olen ollut huolissani Helsingin Sanomien tilasta. Tähän asti olen kuvitellut HS:n tarkistavan juttujensa taustat ja uutisoivansa tärkeistä asioista. Kevään kuitenkin täyttivät Hesarissakin hosumalla tehdyt epämääräisesti vihjailevat jutut eduskunnan ahdistelusyytöksistä ja “tekstiviestiskandaaleista”. Tyhmempi olisi voinut kuvitella, että kyseessä olisi ollut opposition järjestämä jäynä hallituspuolueille. Ihanko oikeasti muutama ulkoministerin yksityishenkilönä yksityishenkilölle lähettämä tekstiviesti merkitsi jotain?
Erityisesti Hesarin tason lasku on näkynyt lehden verkkoversiossa. Onko verkkolehteen liian helppo lisätä uusia uutisia, kun tuntuu, että välillä toimittajat lisäilevät ties mitä pikku-uutisia aikansa kuluksi.
Aivan oma lukunsa ovat sitten suoraan uutistoimistojen tiedotteista kritiikittä tehdyt uutiset, kuten uutinen “tuhansista uusista verkkotunnuksista”, johon on pitänyt jostain kumman syystä sotkea IPv4:n ip-numeroiden loppumisuhka. Ip-numeroiden loppumiseenhan noista uusista verkkotunnuksista ei ole mitään apua. Ennen tällaisten uutisten laittamista lehteen kannattaisikin kysäistä asiaa joltain, joka siitä tietää jotain. Tai kurkata edes Wikipediasta, niin oppisi itsekin. Hesari ei toki ollut ainoa, joka tuon uutisen kohdalla suolsi soopaa. Ainakin Iltalehti ja MTV3 olivat yhtä huolimattomia.
Ei toimittajilta voi tietenkään edellyttää kaikkien alojen asiantuntemusta, mutta ehkä heidän ei sitten pitäisi sellaisia asiantuntijoita esittääkään. On ihmisillä, ehkä myös toimittajilla, ennenkin luotettavia ja asiansa osaavia ystäviä ollut.
